Yhdysvaltojen asuntojen myynti laski maaliskuussa suurimman laskunsa sitten 1989(seasonally adjusted luku tosin, ei absoluuttisesti). Myös Espanjan rakennus- ja kiinteistöosakkeet laskivat romahduksenomaisesti tänään (http://www.arvopaperi.fi/article/id=22127/).
Tämä ei sinänsä ole yllätys. Esimerkiksi Robert Shillerin joidenkin jo klassikoksi kutsuma Irrational Exuberancen toinen painos ennakoi asuntomarkkinoiden jyrkkää pudotusta muutama vuosi sitten. Asuntojen hinta kun on periaatteessa pitkällä tähtäimellä melko helposti ennakoitavissa oleva asia. Homman pihvi on nimittäin yksinkertaisuudessaan tämä identiteetti:
Asuntojen hinta = Asunnon rakentamisen kustannus
Tietysti syntyy tilapäisiä(tosin vuosia kestäviä) ali- ja ylikysyntätilanteita, jolloin hinta voi vaihdella tästä identiteetistä - etenkin kun lisätään spekulaatiotekijät. Empiiristä todistusta edelliselle yksinkertaistukselle löytyy riittävästi. Pitkälle pääsee, kun katsoo seuraavaa kuvaa, jossa on asunnon hinta ja kustannukset kuvattu samassa taulukossa vuodesta 1880 USA:ssa(Kuva Barrons, Shiller) :
Eli identiteetti ei ole ollut näin pahasti epätasapainossa koskaan ennen. Tosin Japanissa 80-luvun lopussa oltiin vielä monta kertaa pahemmassa tilanteessa, mutta sen kuplan jälkipyykkiä puidaan vieläkin maan pankkisektorissa.
Jos pystyt rakentamaan talon 200 tuhannella eurolla ja saat 50 tuhannella sopivan tontin, mitä tapahtuu jos tämän yhdistelmän markkinahinta on 300 tuhatta? Ilman mikroteorian syvällistä hallintaa jo maalaisjärjellä ymmärtää, että asuntoja rakennetaan yötä päivää. Kysyntä ylittää tarjonnan. Esimerkiksi Helsingissä tätä on rajoittanut kaavoitus ym. ongelmat, mutta pitkällä aikajaksolla kaikkien (paitsi rakennusfirman osakkeenomistajien) intresseissä on, että asuntojen hinnat ovat tasapainossa. Yksittäisissä kaupungeissa voi tila yksinkertaisesti loppua kesken, jolloin korkeampi hinta on perusteltu. Jos kaupunki on jossain määrin korvaamaton(esim. yksi maailman finanssi tai teknologiakeskittymistä), hinnat voivat periaatteessa jäädä hyvinkin korkealle tasolle tähtitieteellisten tonttihintojen takia.
Odotettu asuntojen hinnan nousu on siis lähellä inflaatiota. Toki esim. raaka-aineiden hinnannousu voi tuota hintoihin ylimääräistä nousua verrattuna laajempiin hintaindekseihin. Jos oletetaan nousuksi rakentamiskustannusten nousuksi vaikka 4% vuodesta 1995(indeksiarvo 100), tulisi hintojen olla nyt 100*1,04^12 = 160
Katsotaanpa mitä asuntohinnoille on todellisuudessa tapahtunut (Aktian Q1 talouskatsaus):
Espanjan raju pudotus tuli yllätyksenä? Ehkä kuvion jälkeen on helpompi ymmärtää syyt. Sitten se varsinainen kysymys: miten sijoittaja voi tästä kaikesta tiedosta hyötyä? Yksinkertaista ja helppoa keinoa tuskin on piensijoittajalle. Mutta esim. FTSE:n rakennus- ja rakennusmateriaalien indeksistä(Kuva alla) löytyy varmasti kohteita, jos lyhyeksimyynti on mahdollista. Lyön virtuaalihattuni vetoa, että kyseinen indeksi alittaa markkinatuoton seuraavan viiden vuoden aikana. Toinen hyvä keino on välttää asunnon ostamista Suomen kasvukeskittymissä ennen kuin asuntotilanne rauhoittuu maailmalla. Asuntojen hinnat korreloivat yllättävän paljon maiden välillä (Shillerin kirjassa tästäkin). Tosin en usko, että Suomessa nähdään merkittävää pudotusta. Asuntojen lähtöhinnat 1995 olivat suhteellisen alhaalla laman jäljiltä, ja osaava ostaja voi vieläkin tehdä hyvää tuottoa. Kuitenkin YIT:n ostamista miettisin kahdesti tästäkin huolimatta.
Lisää tietoa esim. http://en.wikipedia.org/wiki/Housing_bubble kautta löytyvistä linkeistä. Muun muassa The Economist on tässäkin asiassa ollut ajan tasalla vuosia.