Monet pankit ja analyytikot toistelevat tällä hetkellä mantraa ”Yrityskaupat tukevat markkinatunnelmia”. Tämä on osittain totta ja mahdollisten ostokohteiden tulisikin nousta. Eli osakemarkkinat ovat siis aliarvostettuja, koska ”viisas raha” arvostaa yritykset korkeammalle kuin markkinat? Olen eri mieltä.
Private Equity-yritykset eivät yleensä tee puhtaita portfoliosijoituksia. Ideana on ennemminkin ostaa enemmistö yrityksestä, vetää yritys ulos pörssistä ja tehostaa yritystä. Tämä voidaan tehdä johtokunnan vaihtamisella, saneerauksella tai pilkkomalla yritys osiin. Lopullinen tavoite on saada yritys myytyä voitolla, mahdollisimman nopeasti, muille yrityksille tai takaisin pörssiin. Tunnetuimpia toimijoita tämänkaltaisissa transaktioissa ovat mm. KKR, Blackstone, Lone Star, Apax ja Carlyle. (80-luvun pelureista on mielenkiintoista kirjallisuutta, esim. ”Barbarians at the Gate” elokuvana ja kirjana) Eli valtaaja tuo lisäarvon, joka tekee osakkeesta arvokkaamman. Osittain tämä on totta.
Tutkimusten valossa M&A aaltojen _alkuvaiheissa_ kyseisiä liikkeitä tekevät onnistuvat jopa riskikorjattujen tuottojen tekemisessä. Kuitenkin, mitä myöhemmässä vaiheessa pääoma tulee mukaan, sitä heikommat ovat tuotto-odotukset. Pörssissä katsotaan olleen viisi M&A aaltoa, nykyinen muodostumassa kuudenneksi(tosin alkamisvuodet ovat subjektiivisia):
1. 1897-1907 Suuret yritykset yrittivät saavuttaa monopoliasemaa ostamalla kilpailijat ulos
2. 1916-1929 Nyt pyrittiin oligopoli tilanteisiin vertikaalisilla ostoilla ja fuusioilla.
3. 1965-1969 Monialayritys-buumi. ”Empire-building” ilmiö
4. 1983-1989 Huomattiin monialayritysten olevan tehottomia. Syntyi tuottoisa bisnes, jossa suuret pääomasijoittajat paloittelivat yrityksiä ja myivät eteenpäin. Leveraged buy-out ja vihamieliset valtaukset ensimmäistä kertaa suuressa roolissa.
5. 1995-2000 Internet-huuma nosti arvostukset kattoon, markkinat palkitsivat kaikesta aktiviteetista kurssinousuilla.
6. 2002- Ensimmäinen todella globaali M&A-aalto. BRIC-maiden talouskasvu ja runsas likviditeetti. Private Equity:n uusi herääminen.
Mitä yhteistä kaikille aalloille? Lähinnä se, että huuma päättyi huonosti 30-, 70- ja 90-, 00-lukujen alussa koettiin joko lama tai taantuma.
Osakemarkkinat nousevat vuosi toisensa jälkeen ja pääomasijoittajat tekevät hyvää tuottoa. Tämä houkuttaa valtavasti pääomaa kyseisiin rahastoihin. Kilpailu kovenee, vaikka valtaajia on syytetty kartelleista. Nyt kassoissa on kymmeniä miljardeja dollareita, mutta arvostustasot ovat kasvaneet ja hyvät kohteet harvemmassa. Palautetaanko rahat sijoittajille? Ei – Rahan tekeminen jatkuu vaikka riski/tuotto odotus on huonompi. ”But where are the customers yachts?” – kysymys on edelleen ajankohtainen rahoitusalalla.
Ero 90-luvun lopun ja nyt nousevat M&A aktiviteetin välillä on suuri Private Equity-rahastojen osallistuminen. 19% vs 3% kauppojen arvosta. 2006 M&A kaupat painuivat jonnekkin 4 triljoonan paikkeille lopulta (Kuva: The Economist)
Johtopäätös: Yrityskauppa-buumit tukevat lyhyellä aikavälillä sentimenttiä, mutta pidemmällä aikavälillä enteilevät matalaa tuottoa osakkeille. Kun iso raha saapuu markkinoille, on timantit jo poimittu. Tiedän, että tämä ajatus sotii markkinoiden tehokkuutta ja rationaalisten oletusten teoriaa vastaan. Joskus markkinat ovat tehokkaat, joskus eivät.
Lähteitä M&A aktiviteetin ja osakkeiden yliarvostuksesta on useita. Esim. alan
arvostetuimmista julkaisuista.:
Shleifer, Vishny: “Stock market driven acquisitions” 2002 Journal of Financial Economics
Rhode-Kropf, Viswanathan: “Market valuation and merger waves” 2004 Journal of Financ
No comments:
Post a Comment