Makrokatsaus: Jenkkilän taantuma peruttu?

Jo marraskuussa alettiin lyömään lukkoon alkuvuoden talouden merkittävää hidastumista etenkin Yhdysvalloissa. Nyt kuitenkin näyttää, että kaikki ongelmat ollaan pyyhkimässä pois. Historiassa taantuma on ollut se todennäköisempi vaihtoehto, mutta pehmeitäkin laskuja on nähty. Nyt kuitenkin pehmeä lasku on mielestäni todennäköisempi kuin taantumaan luisuminen. Kaikki on kuitenkin vielä mahdollista.

Kuluttajat: Kuluttajien sentimentti on korkealla ja retail sales–luvut näyttivät hyvältä. En vielä uskaltaisi julistaa kuluttaja-taantumaa perutuksi. Asuntojen droppi ei ole vielä nähnyt pohjiaan, öljy auttaa vuorostaan, ja osakemarkkinoiden varallisuusvaikutus on kumonnut asuntojen hinnan laskua. Öljyn ja osakemarkkinoiden liikkeissä voi vielä tapahtua päinvastaista liikettä, joka voisi saada lumipallot vierimään niin, että kuluttajatkin rauhoittuvat.

Investoinnit: Jähmeä investointihalukkuus on ollut jo pitempään ongelmana. Nyt tälläkin sektorilla näkyy valoa tunnelin päässä. Yksi tärkeimmistä indikaattoreista ISM-raportti (Institute for Supply Management) nousi psykologisesti tärkeän 50 pisteluvun yläpuolelle pikavisiitin jälkeen. Silti nykyinen 52:n pisteluku ei vielä aiheuta riemunkiljauksia. Usein taantumassa mennään reilusti alle 50 tason, eikä hitusen alle 50 vielä indikoi investointien laskua, vaan ainoastaan selkeää kasvun hidastumista.

Yhdysvaltain tuplavaje: Budjettitasapaino alkaa näyttään melko kelvolliselta ja vaihtotasekin on paranemaan päin – Ei vähiten raaka-aineiden hinnan laskun seurauksena. Kuitenkin pitäisi muistaa, että perinteisessä makroekonomistisessa tarkastelussa nykyinen vaihtotaseen vaje on pitkällä tarkastelujaksolla kestämätön. Tästä syystä onkin ollut yllättävää huomata että epätasapaino on häipynyt otsikoista. Netissä pyörivät korttitalon kaatumisteoriat ovat kuitenkin liioiteltuja. Velan otto on voimakasta ja absoluuttiset luvut ovat astronomisia, mutta niin on varallisuuskin jenkkilässä. Jossain vaiheessa kulutusjuhla heikkenee. Kuitenkin tämä voi tapahtua melko hitaan kivuttomastikin – tai sitten kivuliaasti. Uskoisin dollarin heikkenevän vielä kymmeniä prosentteja Euroa ja etenkin Aasian valuuttoja vastaan 3-5 vuoden tähtäimellä. Tästä on vaikea hyötyä aikajakson ollessa suhteellisen pitkä. Jeni/USD kylläkin tarkkailun arvoinen. Kiinan renmimbi lienee melko varma vahvistuja taalaan nähden. Valuutan heikkeneminen on yksi mahdollinen tasapaino-ongelman purkaja.

Inflaatio: Inflaatio ei ole missään vaiheessa noussut hallitsemattomalle tasolle. Fedin konservatiivinen linja korkojen kanssa lienee osittain luottamuksen luomista tiukkaan inflaatiolinjaan. ”Helikopteri” Bernanke haluaa osoittaa, että inflaatio on tärkein seurantakohde. En usko, että inflaatio tulee olemaan ongelma jatkossakaan. Silti en lähtisi tuomitsemaan Bernanken linjaa. Talouden hidastuminen on suhteellisen pieni ongelma verrattuna inflaatiokierteeseen(riittää kun katsot 70-luvun osakkeiden kurssikäyrää). Demokraatit tulevat luultavasti iskemään vaatien koron laskuja työttömyyden alentamisen toivossa. Työttömyys vain on monien ekonomistien papereissa alle luonnollisen tason, joten talouden nopea piristäminen voisi johtaa inflaation.

Taantuma on nyt epätodennäköisempi kuin kuukausi sitten, mutta vielä ei voida huokaista helpotuksesta. Mitä tämä kaikki tarkoittaa osakkeille? Lyhyellä tähtäyksellä voidaan vielä nähdä nousua, arvostukset ovat näennäisesti vielä kohtuullisia. Kuitenkin kannattaa muistaa, ettei tulosten lasku välttämättä tarvitse taantumaa, vaan 10 – 20 % tuloslasku on usein saatu jo muutaman prosentin kasvun heikkenemisen seurauksena – Etenkin kuin lähtökohtana ovat ennätykselliset tulokset/BKT taso. Se olisi myrkkyä kun ajattelee konsensuksen odottavan 7-8 % tuloskasvua tälle vuodelle. Positiivisen vaihtoehdon ollessa reilun 10% tuloskasvun jatkuminen on upside-mahdollisuus/dowside-riski melko huono. Sama pätee aika pitkälti Suomeen ja oikeastaan koko Eurooppaan. Osa sijoittajista on hieman turhan tyydittäytynyt ikuiseen tulosten kasvuun.